Olen miettinyt tätä agressiivisuutta koirissa. Olen katsonut paljon ohjelmia niin sanotuista ongelmakoirista jotka käyttäyvät agressiivisesti jopa omia perheenjäseniä kohtaan. Tämä on sitten vain minun omaa ajatuksenkulkua. Minusta koira on petoeläin. Sivistys on pelkkää ohutta ulkokuorta. Jos koira karkaa metsään ja on useamman viikon pois niin sehän käyttäytyy petoeläimen tavoin; saalistaa, on arka ihmisiä kohtaan. Kun Roope koirani näkee jäniksen, ketun tai oravan se ei enää kuuntele EI-käskyjä vaan vietit vievät sitä ja se saalistaa. Jos hihna karkaa käsistäni niin koira menee kuin ohjus saaliin perään. Kerran se tempaisi itsensä irti ja hyökkäsi supikoiran kimppuun. Murinan ja rähinän jälkeen tuli hiljaisuus. Menin varovaisesti koirani luo ja otin hihnan käteeni. Supikoira makasi maassa, sen kaula oli märkä Roopen puremista. Verta ei ollut koirassa eikä supikoirassa. Vein Roopen kotiin ja palasin paikalle yksin; supi oli hävinnyt. Sain jälkeenpäin kuulla että supikoirat leikkivät kuollutta jos niiden kimppuun käydään. Onneksi. Tapaus säikäytti minut taas vähäksi aikaa.
Samassa perheessä olevat samaa sukupuolta olevat koirat ottavat jossain vaiheessa mittaa toisistaan. Kuka on pomompi? Ihminen syyttää itseään ja korjaa käytöstään. Koirat kastroidaan. Kun hormonitaso saadaan näin laskettua voidaan ehkä taas elää sovussa. Parhaiten toimeen tulee ilmeisesti uros ja narttu koira keskenään. Leikattuina tai sitten ei.
Mitä ajatuksia tämä asia sinussa herättää? Voimmeko ikinä sanoa hallitsevamme koiran täydellisesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti