Eilen kohdattiin metsälenkillä chow-chow. Se on ihan paniikissa kun näkee meidät. Pysähdyin ja komensin Roopea istumaan; se lätsähti maahan jännittyneenä. Kun se meinasi nousta komensin uudelleen. Odotin niin kauan että toinen koira oli varmasti kauempana. Annoin Roopelle luvan jatkaa ja se lähti vetämään ihan hurjana. Komensin uudelleen istu, nyt se sentään istui!, ja taas lupa jatkaa, taas alkoi vetämään, taas istu-käsky. Jatkoin näin kunnes se vähän rauhoittui. Ja itikat meinas syödä mutta en antanut periksi vaan yritin pitää koiran edes jotenkin hallinnassa. Yhdessä koira-lehdessä oli juttu kuinka koiran auttaa yksinäisiä ihmisiä tutustumaan muihin ihmisiin ja auttaa sosiaaliseen elämään. Meillä taas erakoidutaan ja kävelyt ulkona eivät ole kovinkaan sosiaaalisia jos vastaan tulee ihminen-koira-pari. Nautin silti metsälenkeistä ja luonnosta. Olen hyväksynyt sen tosiasian että Roopen kanssa eletään nyt näin. Kun sen myönsin itselleni on ollut helpompi olo koiran suhteen. Sanonkin Roopea lajiagressiiviseksi. Ja olen jopa tavannut ihmisiä jotka ovat toisia ihmisiä kohtaan lajiagressiivisiä.
 |
| Professori Roope Koiranen |
 |
| Tässä kuva viime syksystä. Roopen ainoa koirakaveri. Huomaa koirien asennot. Vähän jäykistelyä. |
 |
| Koirapainia. Voi näyttää hurjalta mutta näin ne luonnostaan leikkivät keskenään. |
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti