Omakohtainen kokemus

Omakohtainen kokemushan tässä taustalla on. Roope-koira on sekarotuinen, kastroitu uroskoira. Se on ollut meillä kohta neljä vuotta. Otin sen aika huonoista oloista ja säälistä. Ensimmäinen virheeni tapahtui jo silloin. Alussa kaikki oli ihan ok, kunnes se saman vuoden talvella hyökkäsi ensimmäistä kertaa kiinni toiseen koiraan. Olin aivan shokissa ja pyytelin anteeksi toisen koiran omistajalta. Itkuhan siinä kyllä pääsi. Vein Roopen luonnetesteihin jossa todettiin että koira on kova ja omistaja pehmeä eli huono yhdistelmä. Oli peiliin katsomisen paikka. Koira on luonteeltaan ihmisrakas ja pelkäämätön. Sillä on erittäin suuri ego ja tarvitsisi johdonmukaisen omistajan joka osaa olla tarpeeksi tiukka koulutuksessa. Roope pääsi vielä viisi kertaa puremaan toista koiraa; se on iso, 46 kg, koira ja sai tempaistua hihnan kädestäni. Käytössä on ollut vedonestovaljaat, kuonopanta ja ties mitä. Nyt mennään joko nahkaisella kuristuspannalla ja tavallisella nahkahihnalla tai sitten viiden metrin kelahihna tavallisella kaulapannalla. Koiraa en pysty hallitsemaan voimalla vaan auktoriteetillä ja tilanteiden välttämisellä. Jos toinen koirakko tulee vastaan, väistän sivuun mahdollisimman kauas. Asumme paikassa josta pääsee suoraan metsään ja lumettomana aikana ulkoilu on rennompaa kun voimme väistää metsään ajoissa ennenkuin Roope alkaa kuumeta.